Ranska

Ranskan tieverkosto koostuu useista eri hierarkian teistä :

A eli Autoroute. Nämä suurimmat moottoritiet ovat varsin hyväkuntoisia, maan suurimpia kaupunkeja yhdistäviä runkoteitä. Niiden nopeusrajoitukset ovat 110 (sateella) ja 130 km/h. Ne ovat yksityistettyjä suurimmassa osassa maata, eli tieosuuksia erottavat toisistaan tulliasemat. Moottoritiet ovat suosittuja, vaikka tullimaksut ovat varsin korkeita. Maan halki liftatessa N-teitä kannattaa suosia jos on menossa kauas. Liftaaminen onnistuu parhaiten suurilla huoltoasemilla (ranskaksi aire) kyltin kanssa. Tulliasemilla liftaaminen sen sijaan on vaarallista ja ilmeisesti myös kiellettyä. Samoin kiihdytyskaistat ja tienvarret kannattaa unohtaa.

N eli National. Kuten A-tiet, mutta näitä moottoritieosuuksia ylläpitää valtio, eli ne eivät ole käyttäjilleen maksullisia. Esimerkiksi Bretagnessa kaikki tiet ovat julkisesti rahoitettuja.

D eli Departemental. Maakuntien ylläpitämät tiet yhdistävät alueiden keskeisiä kaupunkeja. Niiden nopeusrajoitukset ovat yleensä 90 km/h ja keskimäärin ne ovat hyväkuntoisia, leveitä teitä (vrt. valtatiet Suomessa). Sen sijaan niitä rytmittävät muutaman kilometrin välein toistuvat liikenneympyrät ja pienet kaupungit, eivätkä niitä ajavat autoilijat ole yleensä menossa kovin kauas. Kovin nopea matkustustapa ne eivät siis ole, mutta hitaampaan siirtymiseen ja maakuntamatkailuun ne ovat ihanteellisia.

R eli Regional. Pieniä, kapeita tietä, joiden rajoitukset vaihtelevat 50 ja 70 km/h välillä.

C eli Communal. Kuntien sisäisten tieverkostojen tiemerkintä.

Liftaaminen onnistuu Ranskassa varsin hyvin, yleensä kyytiä ei tarvitse odottaa juuri viittätoista minuuttia kauempaa. Oleellista on hyvän paikan löytäminen. National-teiden liikenneympyröden (joita on vähän väliä) jälkeen on usein leveä piennar, jossa kelpaa odotella. Moottoriteillä voi keskustella autoilijoiden kanssa suoraan, mutta kyltin kanssa seisoskelukin tuottaa yleensä tulosta. Kyltti onkin oleellisen tärkeä, eikä hymystä ole haittaa. Helpoiten kyydin saa henkilöautosta, sillä rekkakuskit eivät saa ottaa kyytiin kuin yhden henkilön kerrallaan.

Moottoriteiden huoltoasemat ovat hyvin varusteltuja, siistejä ja monesti auki vuorokauden ympäri. WC:t ovat ilmaisia ja joskus tarjolla on myös suihku. Yleensä asemalla on ainakin pieni supermarket, mutta monesti tarjolla on myös ravintoloita ja kanttiineja, joista saa aterian noin 10-12 eurolla. Asemalta kannattaa myös etsiä käsiinsä ilmainen tieverkoston kartta, josta selviävät tietullien ja huoltoasemien paikat.

Liftatessa kannattaa tarkkailla autojen rekisterikilpien kaksinumeroisia maakuntatunnuksia. Niiden avulla voi aavistella, mihin auto on matkalla : esim. pariisilaisten autojen yksi matrikkelitunnus on 75. http://en.wikipedia.org/wiki/Vehicle_registration_plates_of_France

Ranskalaiset puhuvat varsin haluttomasti englantia. Syynä ei ole taidon puute : peruskoulutukseen kuuluu englannin opetusta samassa määrin kuin Suomessa ruotsinopetusta. Harva ranskalainen sen sijaan kykenee keskusteluun englanniksi, vaikka ymmärtääkin puhuttua englantia jotenkuten, niin marginaalisessa asemassa englanti maassa on. Ranskankielen taidosta on siis pelkkää hyötyä.

Majoittuminen on kesällä helppoa, sillä leirintäalueita on D-teiden varsilla runsaasti, ja niissä on yleensä aina tilaa. Moottoriteiden huoltoasemia ympäröivissä metsiköissä voi vaivihkaa majoittua telttaan, vaikka se ei välttämättä ole turvallista. Merenrannoilla leiriytyminen on elämys sinänsä. Camping sauvage eli « villi telttailu » on periaattessa nykyään sallittua valtion omistamilla mailla. Maanomistajatkin suhtautuvat telttailuun suopeasti, kunhan heiltä kysyy luvan etukäteen. Joillain alueilla on ilmaisia aire de camping careja, karavaanareiden kansoittamia tukikohtia, joissa majoittuminen on vapaata. Nämä airet ovat myös suhteellisen hyvin varustettuja, niissä on WC ja monesti jopa pieni kahvila, josta saa aamukahvia ja croissantteja. Suihkuja löytyy moottoriteiden huoltoasemilta, joskus ne ovat jopa ilmaisia.

Ranskasta pääsee helposti liftaamaan Barcelonaan. Myöskään liftaaminen Englantiin menevälle lautalle ei ole vaikeata, kun juttelee lipputoimistoon lähtöselvitykseen saapuville autoilijoille.

Jos liftaaminen ei onnistu tai liikkumiseen tarvitaan tarkka aikataulu, kannattaa etsiä kyytiä yhteisautosivuilta, http://www.covoiturage.fr. Sivulle on rekisteröidyttävä ja kyydit maksavat, mutta systeemillä on valtavasti käyttäjiä, joten matka melkein mihin tahansa kolkkaan löytynee sivujen kautta. (ilmaisia sivustoja voi etsiä hakusanoilla 'covoiturage libre')