Viikonmittainen Suomi-seikkailu
- Liftaustarinat »
- Kirjoittaja: pahantiedonpuu
- Kirjoitettu: 8. joulukuuta 2006
- Sisältö on alunperin Liftari.orgista.
Minä ja rakas ystäväni varasimme viikon liftausreissulle ympäri Suomea. Tavoitteena oli nähdä ystäviä eri kaupungeissa, telttailla, seikkailla, kävellä sinne minne nenä näyttää ja uida. Alku oli hiukan nahkea, aamupäivän aurinko muilutti kimeästi otsalohkoa ja liftauspaikka Helsingistä Tampereelle oli epämääräinen, mutta lopulta saimme kyydin lapsiperheeltä oikein mukavassa, iloksemme myös ilmastoidussa tila-autossa. Koko reissun aikana tuli monta kertaa tutuksi tuo ilmiö, että juuri kun on melkein suuttumassa huonolle tuurille joka sattuu eteen, tapahtuukin jotakin yllättävän mukavaa.
Matkalla käytiin uimassa melkein joka päivä ja tuli käveltyä monia kilometrejä. Parhaimpia kyytejä olivat yleensä rekat, jotka ottivat kyytiin jopa yhdeltä yöllä, jostakin älyttömästä pysähdyspaikasta, keskeltä ei mitään. ja silloin yleensä pääsi lähelle loppuetappia. Vaajakoskella saimme myös kokea yllättävää herrasmiesmäisyyttä, kun kaksi hiljaista nuorta miestä tekivät takiamme yhteensä kolme U-käännöstä; kääntyivät hakemaan meidät, heittivät loistavalle liftipaikalle huoltoasemalle ja lopulta kääntyivät aivan päinvastaiseen suuntaan kuin minne me olimme menossa. Autossa ei muuta kuulunut kuin Red Hot Chili Peppers, mikä ei meitä haitannut tippakaan. päinvastoin.
Yövyimme joskus ystävien luona, joskus taas teltassa, mm. Kuopion ja Tampereen metsässä. Viimeisen kyydin, Kaavilta Helsinkiin, saimme eräältä kokeneelta vanhemmalta rekkamieheltä, joka heitti meidät aivan kävelymatkan päähän kodistani. Hän oli ylivoimaisesti paras kuski koko reissulla. Juttelimme matkan aikana paljon ja avautui meille rekkamiestenkin maailma. Lupasimme kirjoittaa kirjan reissustamme, sen ehkä vielä teemme ystäväni kanssa, mistä sen tietää. Terveisiä hänelle ja muille rekkakuskeille. Reissusta jäi hyvä olo. Paljon uusia ajatuksia ihmisistä ja ennakkoluuloista, avartavia keskusteluja ja näkökulmia. Parasta koko viikossa oli spontaanit lähdöt, herkulliset eväät, yöt teltassa ja uimarannat ja tärkeimpänä se, että sain viettää aikaa ystäväni kanssa ja jos mahdollista, tykkään hänestä vieläkin enemmän.
Luultavasti reissaamme ensi kesänä uudestaan, ehkä pari viikkoa, ehkä ulkomaille, mistä sen tietää. Tehdään siten miten tuntuu hyvältä. Jos näette meitä tienvarressa ettekä jostain syystä halua ottaa kyytiin, älkää näyttäkö peukkua, vaan rauhanmerkkiä, sillä peukku on mielestäni vähän sarkastinen. :>
Tällä haluan rohkaista ihmisiä ottamaan hyvää ystävää kädestä ja lähteä tienvarteen, sillä on paljon hauskempaa kävellä kesän kaatosateessa paljainvarpain kun ei ole ainoa joka on likomärkä.
