Kauhujen Kouvola

Kohteesta Liftariwiki
Versio hetkellä 6. kesäkuuta 2008 kello 17.09 – tehnyt Mikael (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sisältö on alunperin Liftari.orgista.



Yksi ajatus johtaa toiseen. Tämä merkintä sisältää lyhyen assosiaatioketjun.

Arto Ikola on kerännyt - suurimmaksi osaksi alapäähuumoriin keskittyviä - liftarivitsejä. Noita vitsejä lukiessa (pitäydyn kommentoimasta noiden kaskujen laadukkuutta, kukin tehköön omat päätelmänsä) muistui mieleeni eräs tarina. Mutta ensin tarinan mieleen tuonut vitsi, suora lainaus arvon Ikolalta:

"Pitkätukkainen nuori mies liftasi syrjäseudulla ja pääsi häijynnäköisen rekkakuskin kyytiin. Juttu ei luistanut, ja kun oli ajettu noin 50 kilometriä hiljaisuudessa, nuori mies avasi suunsa ja sanoi: - No, aiotko kysyä minulta vai et? - Jaa, mitä niin? rekkakuski murahti. - Että olenko mies vai nainen? lifatri jatkoi. - Jaa, ei sillä niin väliä, kuski sanoi. Voin hässiä sinua joka tapauksessa kun tulee tarpeeksi pimeää."

Ja mitä tästä tuli mieleen:

Olen aina vihannut Kouvolaa.

Kaupunki on jotenkin keksityn oloinen ja kylmä virastokaupunki, joka menetti vielä kaiken kukkuraksi virastonsakin lääniuudistusten seurauksena. Kouvola-inho on kai jotenkin verissä, kun on viettänyt varhaisnuoruutensa naapurikaupungissa Lappeenrannassa. Alitajuisen naapurusvihan lisäksi Kouvolan subjektiivista pahaa karmaa ovat lisänneet lukuisat liftauskokomukseni kaupungissa.

Kouvolan ohi kulkee moottoriliikennetie. Jostain syystä useat kyydit matkoillani ovat kääntyneet usein Kouvolaan, eli olen joutunut koettamaan kyytiä tuolta ohitustieltä tai sen rampeista. Homma on ollut yhtä helvettiä. Kyytejä ei ole meinannut saada, ei sitten millään. (Olen mielessäni laskeskellut, että syy kyytipulaan on yksinkertainen: kukaan ulkopaikkakuntalainen ei halua ottaa potentiaalista kouvolalaista kyytiinsä ja vastaavasti kaikki kouvolalaiset jäävät luonnollisesti Kouvolaan.)

Eikä tuo ohitustie ole ajanviettopaikkanakaan ihan siitä mukavimmasta päästä.

Eniten minua ovat kiehuttaneet aikanaan sattuneet tapaukset, jotka kertovat jotain Kouvolan ohi ajavien ihmisten (lue: miesten) mielenlaadusta. Useammin kuin missään muualla, aikanaan pitkänä hulmunnut tukkani sai Kouvolan ohitustietä kulkevat uroot hidastamaan kyytiään kohdallani. Kun sitten oli kolmenkympin vauhdista aikansa tiirailtu, että "ei, kyllä se sittenkin taitaa poika olla", nämä mitään pelkäämättömät orit painoivat kaasua niin maan perkeleesti.

Olin kerran seisoskellut toista tuntia ja nähnyt monta tällaista äkkijarrutus-kiihdytys-tilannetta, kun vihdoin uusi Saab renkaat ulvoen. Juoksin autolle. Kuski katseli takaikkunasta odottavan näköisenä.

Avasin oven, ja huikkasin matkani suunnan. Katsoin kuljettajaa. Hän oli urheilullisen oloinen nuori mies, vähän juntahtava olomuodoltaan. Ikänsä puolesta hän tuskin oli vielä suorittanut ajokoulun kakkososaa. Ja hän oli kauhuissaan.

"Tota... en mä mee niin pitkälle", kuski sai änkytettyä. Kysyin, voisiko hän heittää minut edes ohitustien loppuun, sieltä olisi helpompi saada kyyti. "E-e-e-een. Laitatko sen oven kiinni." Kuski kaasutti tiehensä.

Olin ihan äimän käkenä. Sitten tajusin, että tämäkin tyyppi oli luullut minua tytöksi ja ajatellut esitellä vähän isänsä autoa. Jäin vain miettimään, että jos kuski olisi ollut valmis ottamaan vokoteltavakseen näin ruman tytön, niin miksei miestä saman tien.

Sittemmin olen välttänyt Kouvolaa kaikin mahdollisin keinoin. Selvitän etukäteen, minne kuskit aikovat minut jättää ja pyydän tiputtamaan minut joko ohitustien alkuun tai loppuun. Kouvolassa en suostu enää liftaamaan.