Nelisen tuntia Tampereelta Jyväskylään
- Liftaustarinat »
- Kirjoittaja: Anu
- Kirjoitettu: 10. toukokuuta 2004
- Sisältö on alunperin Liftari.orgista.
Pääsiäisen jälkeen tapahtunutta: aurinko paistaa, on perjantai ja minulla on hyvä fiilis, mutta, mutta... matka Tampereelta Jyväskylään ei etene niin vauhdilla kuin kuvitella saattaisi. Ensimmäisen kyydinkin saaminen kestää lähes kolme varttia ja vie eteenpäin vain viitisen kilometriä. Ja toisen kyydin saaminen kestää melkein tunnin. Mutta perille päästiin, jälleen kerran.
Liftaaminen on niin mukavaa, varsinkin hyvällä säällä, niin ajattelin. Mutta seisottuani Teiskontiellä puoli tuntia, alkoivat ajatukset muuttua. Vielä varttitunti ja valkoinen Toyota poimii minut kyytiin - ja on tietysti menossa Lahteen. No, Linnainmaan bussipysäkki odottaa paikallaan. Sinne en kuitenkaan haluaisi, koska liftaaminen pysäkillä seisoen on melkein vaarallista: Helsingin ja Turun suuntaan ajavat autoilijat käyttävät pysäkkiä kiihdytyskaistanaan.
Puolen tunnin odottelun jälkeen kävelen Linnainmaan tienhaaran ohi, melkein moottoritien kyltin eteen. Takanani on jalankulku kielletty -merkki, mutta juuri sen verran tilaa, että auto voi pysähtyä ennen varsinaiselle risteysalueelle tuloa. Ja noin puolen tunnin kuluttua siihen pysähtyykin pieni, punainen auto ja kolmikymppinen nainen lupaa viedä minut Orivedelle matkallaan töistä kotiin. Kauhistelemme yhdessä liikennettä ja itsemurha- kandidaatteja, joilla on niin kiire kesä- mökille, että ei ole aikaa odotella ohitus- paikkoja, vaikka vastaan on tulossa rekkoja.
Seuraavaakin kyytiä joudun odotelemaan hyvän tovin, vaikka liftauspaikka on mitä parhain: näkyvyyttä on, nopeusrajoitus 60 km/h ja aurinko paistaa edelleen. Seuraava kyydintarjoaja on keski-ikäinen mies, joka on menossa kotiin Jämsään. Vaimo soittelee kauppalistaa ja kyselee matkan edistymistä. Mies pohdiskelee edelleen työasioitaan ja kyselee minulta harvakseltaan, että mihin olen menossa ja mistä tulossa.
Seuraava kyyti tulee melkein heti, kun pääsen tienvarteen Jämsän liikenneympyrässä. Entisen kotikylän mies, työn raskaan raataja, ottaa minut ison auton kyytiin. Pääsen kyydissä Jyväskylään saakka, mutta matkalla haetaan lastia Muuramesta, joten matka-aika venyy lähes kahteen tuntiin. Meillä kuitenkin juttua riittää, sillä meillä on yllättäen muutakin yhteistä (entisen) kotikylän lisäksi: rekkamieskin on liftannut armeija-aikoinaan pari kertaa ja muistelee kyytejä hyvällä mielellä. Lisäksi kumpikin meistä on miettinyt alan vaihtoa tai jopa työelämän jättämistä vähäksi aikaa, joten taivastelemme yhteen ääneen työelämän raskautta ja piinallisuutta. Lottovoitolle olis siis meillä muutakin käyttöä kuin huviveneen osto.
Jyväskylän häämöttäessä olen jo melkein pahoillani, että matka on loppumassa, vaikka alku olikin tavallista hankalampi ja aikaa matkaan meni niin paljon, että äiti ehti jo huolestua. Eipä hätää, uutta reissua pukkaa jo viiden päivän päästä, suuntana Sipoo.
